Poliisi toimi väärin kieltäessään kuvaamisen Aalistunturin mielenosoituksessa
Mielenosoittajat rakensivat paikalle kolmijalkoja, jotka estivät metsäkoneiden kulkemisen metsätiellä. Kuva: Metsäliike
Poliisi purki maanantaina Aalistunturin hakkuutyömaaliikenteen estäneen mielenosoituksen Länsi-Lapin Kolarissa. Samassa yhteydessä poliisi kielsi paikallaolijoita kuvaamasta tilannetta, jossa poliisi sahasi mielenosoittajien kolmimetriset rakennelmat poikki pala palalta.
Sama kuvauskielto annettiin myös kuvausryhmineen paikalla olleelle dokumenttielokuvaohjaaja Virpi Suutarille. Poliisi käski heitä laittamaan kameran autoon ja vahti sen jälkeen vieressä, ettei operaatiota kuvattu.
Oulun valvonta- ja hälytystoimintayksikön johtaja Jyrki Kivirinta perusteli Aalistunturin mielenosoituksen yhteydessä annettua kuvauskieltoa Helsingin Sanomissa toteamalla poliisin teknisten ja taktisten menetelmien olevan julkisuuslain ulkopuolella.
Perustelu ei kestä pintapuolistakaan tarkastelua. Julkisuuslakia ei sovelleta yleisön kuvaamaan materiaaliin. Sen sijaan julkisella paikalla kuvaaminen on osa perustuslain turvaamaa sananvapauden käyttämistä.
Helsingin Sanomat ei kyseenalaistanut kuvauskiellon laillisuutta. Aihetta ei myöskään ole juuri käsitelty mediassa, vaikka sananvapauden turvaamisen tulisi olla lehdistön toiminnan keskiössä. Poikkeuksen tekee sanomalehti Kaleva, joka haastatteli aiheesta Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori Tomi Voutilaista.
Professori Voutilaisen mukaan poliisin on tilanteessa ylittänyt toimivaltansa selvästi. Hän näkee poliisin perusteluissa jopa huvittavia piirteitä.
Meillä pyörii koko ajan poliisisarjoja, joissa esitellään näitä teknisiä ja taktisia menetelmiä, mutta se ei ole poliisille ongelma, Voutilainen kommentoi Kalevalle.
Sananvapauden rajoitusten on aina perustuttava lakiin. Poliisilla ei ole ilman erityisen painavaa syytä oikeutta puuttua oman toimintansa taltioimiseen. Tällöinkin kuvaamista voidaan rajoittaa vain välttämättömin osin, esimerkiksi kiinniotettavan, poliisin tai yleisön turvaamiseksi.
Tietyissä tilanteissa poliisilla on mahdollisuus eristää alue, mutta silloinkaan oikeutta kuvaamisen rajoittamiseen eristysalueen ulkopuolelta sen sisälle ei ole. Asiasta on lukuisia laillisuusvalvojien ratkaisuja.
Julkisella vallalla on velvollisuus turvata perusoikeuksien toteutuminen. On huolestuttavaa, että turvaamisen sijaan poliisi pyrkii rajoittamaan yhden perusoikeuden, sananvapauden, toteutumista kestämättömin perustein. Huolestuttavaa on myös, ettei lehdistö ole laajemmin valmis kyseenalaistamaan poliisin toimia tilanteessa, jossa vaarassa ovat sananvapaus ja yleisön oikeus tiedonsaantiin.
